Julkaistu Ilkassa 14.6.2012.
Kukapa meistä enää jaksaisi talouskriisiuutisia Suomen suven koittaessa? Työtä kuitenkin riittää, sillä monien Euroopan ja läntisten talouksien kriisit eivät näytä helpottuvan. Sain pari viikkoa sitten tekstiviestin Italiasta: ”tilanne täällä näyttää pahemmalta kuin mitä uutiset kertovat”. Ajattelin, että pankkijärjestelmä kaatui tai maa putosi lainamarkkinoilta niin kuin Kreikka. Ei, Pohjois-Italiassa oli maanjäristykset jatkuneet ja jopa 800 tärinää 10 päivän aikana.
On kriisejä ja kriisejä. Talouskriisi on tuonut pankkien holtittoman toiminnan esiin. Pankkien ja rahoitusalan on kannettava nykyistä enemmän vastuuta toiminnastaan. Ollaan kaukana reiluudesta, jos pankkien yltiöpäinen riskinotto yritetään aina epäonnistumisten myötä työntää veronmaksajien hoidettavaksi. Eivät pankit voittojakaan veronmaksajille jakele.
Rahoitusalalla rahansiirrot ovat ainoita verottomia kaupankäynnin muotoja. Sosialidemokraattien esittämä rahoitusmarkkinavero on saatava muotoon, joka käy myös sitä nykyisin vastustaville Ruotsille ja Iso-Britannialle. Suomessa veron laajan käyttöönoton edistäminen on kirjoitettu myös hallitusohjelmaan. […]
Rahoitusmarkkinoille tarvitaan tarkempaa valvontaa ja sääntelyä. Rahoituslaitokset on päästetty niin tärkeään asemaan, että niiden kaatuminen kaataisi jo valtiontalouksiakin.
En jättäisi rahoitusalaa markkinavoimien varaan. Euroopassa ja Yhdysvalloissa on rahoitusmarkkinoiden sääntelyä kiristetty, mutta melko varovaisesti. Komission ehdotuksessa linjataan toimia pankkien valvonnan ja kriisivalmiuden parantamiseksi. Nämä suunnitelmat on syytä erottaa pankkiunionista, jossa myös vastuu pankkien rahoista ja talletuksista olisi yhteinen. Se ei meille käy. Suomen linja on ollut tässä tiukka: kukin valtio vastaa omista veloistaan ja myös pankkiensa toiminnasta ja talletussuojasta.
Espanjalle annettava pankkiensa pelastamiseen suunnattu tuki on perusteltu ratkaisu, se on pienimmän riskin vaihtoehto. Voitte uskoa, että demarina pohdin tarkkaan, miksi juuri pankkeja pitää pelastaa. Keino on tässä tilanteessa huonoista vaihtoehdoista paras. Siinä pyritään minimoimaan suomalaisen veronmaksajan riskit. Jokaisessa tukilainapäätöksessä oletusarvona on lainan takaisinmaksu, vaikeimmissa tilanteissa pitkällä maksuajalla. SDP hoitaa hallitusvastuussa suomalaisen veronmaksajan asiaa. Kolme periaatettamme on samat nyt hallituksessa kuin olivat oppositiossa: tukiohjelmissa suomalaisen veronmaksajan vastuut rajataan, yksityisen rahan on otettava vastuuta ja jokaisen maan on itse vastattava veloistaan.
Perussuomalaisten pitkä, 8-sivuinen välikysymys oli kokoelma eurokriittisiä ajatuksia, lähteettömiä spekulaatioita ja myös vaikeita oikeita faktojakin. Mutta yhden mukana siitä puuttui kaikki: mitä nyt tehdä? Soinin kommentti, että Espanjan pankit pitää pelastaa, mutta se on toisten tehtävä, ei pitkälle valtiojohtajaa kantaisi. Suomi takaisin markkaan? Sellaista lakialoitetta ei ole näkynyt.
Taloustilanne ei nopeasti yhdessä yössä eikä kesässä muutu. Mutta Provinssirockviikonloppuun joku positiivinenkin aatos: asuntovelalliset ovat edelleen rutkasti voitolla alhaisella korolla siunatussa ajassa. Ja vaikka Kreikan ja euromaiden kriiseistä on puhuttu yli kaksi vuotta ja riskien varalta puhutaan isoista luvuista, vielä ei ole euroakaan menetetty.
